Sacrificial roses

Their bed on the road
doth revelation
benched lilies´overthrow
where the Sonne shone
for you to arrest Heaven

Mysteries amongst
balcony´s beam shadow and
the arrow on the stage,
time plotting me place,
pale, dead rose

In the memory of Goethe

I was waiting for the time
to determine
the mood of my weakness,
uneasy and restless
as existent wills,
currents flew the past,
present and before,
scattered, shattered grasps
to the only I knew:
exquisite words;
myself submerged
and the better yet
undefine sprouting,
nodes ambiguity,
unwell well enough
thoughts bound.
Words such phenomenal
idiomacies carry
that upon one found
is the Other
Self respect
Outer elements so refined,
sublime subscribal descriptive.

To become what once was

Experience´s foliage
among clefts
surrounding the exit
in recollection´s every other;
the day´s void
there and then that

Years back
I used to be
sonor in the Air
some call love,
pure pleasure for the Host;
embellished deceit
Never will I thee

Puuttuvat työkalut

Minä katselin suhisevaa sahaa,
sen puruista lakaisevaa harjaa
höyläpenkiltä istuvana,
kun minä tein työtä,
miesten työkaluilla talon.

Vesikaton harjalta
minä näin kauas,
kun juhliin oli tullut vieras,
ilman työkaluja puhuva.
Syksyyn mennessä
se lupasi hioa kirveensä
ja hakata kaikki puut metsästä
ja talo,
taloon sillä olisi paikka
ja työ välineellistetty.
Se lupasi kaikki valmiiksi.

Minulle se jättäisi
pöydän kattamisen
ja käsityöt pitsikirjonnat.
Minä virkkaisin,
koukullani silmikoisin
kirjavat langat pöydälle.
Siihen sitten montaa
ruokaa ja työkalut nimet.

Mistään filosofiasta
en puhuisi sanaakaan,
kun työkaluilla olisi nimet.
Käyttelisin niitä taiten
ja laatua - sitä viimeistelisin;
purtua purua puhaltaisin
kasvojesi eteen,
sivelisin silmiisi.
Sanoisin: Se on vaneriseinä.

Unta

Unta ulkona valkea lumi
luomen alta varjo katseessa
sen ilmeessä nimi
surussa toinen vaippa
ripsi kadonnut malka silmän

Unta ulkona sade vihmova
kyynel pisarassa
jalokivessä särö
ja kadonnut väri

Unta ulkona yö eilinen
huomisen hauta.

L´idée née

L´idée née
           morte
L´Art classique
          se souviendra
          vivre


Inutile
        de passé
à côté
        des morceaux
à mot perdu
         que m´emplace
       
 LA DATE
           

Seule à être

Comment se tourne la passée autour de moi
qu´une parole me raccroche,
avant que je sois
la question du destin.
Ooh, me temps si loin avait pris,
l´âme inqiétude;
raison la vie.

D´écriture sens,
la seule que je connaisse.

Des que la santé,
tout présent dans le moment:
"Quelle éternité?"
"Quelle raison d´être?"