Näen papereiden syleilevän toisiaan,
ajatusten sanoistaan kaipaavan;
jään tähän, vaikka
se olikin jaa se ja vähän
tarkenna, etsi
ikkunoiden rikki toinen
toistaan enempi...
sinun sisäänpäin aukeava
kielesi minut puhunut,
paikka, mielentila, teoria
vaiston vastuu sana
runo minussa.
Katkennut kotkansiipi,
rengastettu nilkka,
höyhenet aavistukset,
varmasta varovainen,
kynsi kuolo kirjan.
Miettiminen liian kevyt
lapsen varvas
sammal vajonnut paino
maa toinen ja ikuisuus
hiljaisuus ääniä
kaukana
sinut - on - kutsuttu.
