Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kajastuksessa (2008)

Matkamittarissa sa - mettisessa
lämpömittarissa kuume,
silmissä hyytynyt vesi ja
käsissään käyttämätön työkalu;
mies ja nainen
tietämättä miksi,
kuluneet toisistaan
katseet kaikki.

Melankolisen sävel
syövytyksen sisin sisko,
pelostaan parempi
ja veli vihainen vaino,
katumatta kaksi
luopuneet toivostaan;
puoltuivat naineet kaikki.

Yhä itkee ikävä
päivä poistuu yöhön,
suluissa silmät, korvat,
unet;
kuva varastaa kajon.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Infinitiivin tilat

Laske irti tietoisen ulottuvuuden
huomiostasi ja unohdat sen
mikä piti.

Palaat menetykseen,
yksinkertaiseen ihmeeseen,
että on olemassa
tieto.

Uskalla unohtaa
ja muistat

kontiltasi kerkeät
herkeämättä huomata,
piilosta polvesi,
kivusta kaipuusi,
ja kuulumattomiin jääneet sanasi kuvat.

Uinuvan runoilijan aika,
nälkävuotta pidempi,
kylmyyttä kovempi,
kuin kilpikonnan talo,
kuin kurjen miekka
silponut salat sielustaan,
vaakunalle vaaralliset,
virheelliset.

Maalailuun kyllästyä,
väreihin vioittua:
veri virtaa,
suoni sykkii
ja kaulasta katkeaa panta.

Musiikkiin kuuroutua,
kapeutua kuuntelemaan:
kumajaa kumpu,
kahisee koski,
kaikki kellot tulessa,
lieskoissa lyöty vasara.

Huimausta hurjempaa,
huokausta luovempaa
on elämän konsertti
luopua laulamaan
miten mitellen sodat
ja raajojen rytmit
tasoittuvat.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Ajattelen

Näen papereiden syleilevän toisiaan,
ajatusten sanoistaan kaipaavan;
jään tähän, vaikka
se olikin jaa se ja vähän
tarkenna, etsi
ikkunoiden rikki toinen
toistaan enempi...

sinun sisäänpäin aukeava
kielesi minut puhunut,
paikka, mielentila, teoria
vaiston vastuu sana
runo minussa.

Katkennut kotkansiipi,
rengastettu nilkka,
höyhenet aavistukset,
varmasta varovainen,
kynsi kuolo kirjan.

Miettiminen liian kevyt
lapsen varvas
sammal vajonnut paino
maa toinen ja ikuisuus

hiljaisuus ääniä
kaukana
sinut - on - kutsuttu.


maanantai 9. tammikuuta 2012

Answer to a prophet entering the year of prophecies

Through the pain and pleasure of the doomed fire
I stand by asking the Eternal,
Ever-Returning Promise
where my knees entangle the Origo,
and the waisted Philosopher's vision;
there were crying children and mothers to be born,
thine is the Will, God and mine
Lost

Will I ever be happy,
will I ever be gone to the Heavens and sing the Paradise alive?
Such an amount is blissed that
deserts bleed, oceans rain dry for the sake of Destiny,
many men soldiers,
many women goddesses in golden armours,
and only the Angels on earth.

From the years of thousands of courses in a river
there never was another such,
Other name than yours,
to have me calling the Providence for help,
the Mercy appealing me senses.

Heavens and shooting stars stay lonely in the horizon
as I watch the Time prevail,
the Truth in C-minor or another note,
every eye-blink is a new star for the immense journey they call LIFE.