Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Peiliteorian tuolla puolen

Vaikutuksen suhde peilikuvassa, toisessa valokuvassa, mutta silmässä kerrotaan olleen malka. Tutkijalta opittu, ettei sitä osoitettu kuvitellun mahdottomaksi todellisuudesta paenneeksi enteeksi. Että tieto on totta. Että persoonallisuus taistelee koko nuoruutensa toista vaikutusta, vapaaehtoista ja työtä , kokemusta ja näkemystä vastaan vieraassa talossa, jonka asukkaat ovat erehtyneet elämän helpottamisessa. Taide on luonnossa, he sanoivat, ei tekijänsä käsissä. Varmuudella voidaan kertoa pseudoilu todeksi. Oppimisesta on omat haittansa. Aikaa ei oikeastaan ole. Että se on havaitsijan harhaa. - Kertomuksilla on hintansa, jos niistä maksetaan, mutta täällä ei.  Täällä kuvat ovat kertomuksia, joitten hinta on kuvissa - nopeissa snap-shoteissa, älyn välähdyksissä: kyllä me ymmärrämme.

Silloin sanoivat, kun symboli syntyi ja kaikki sen harjoittajat - taiteilijat, jotka luottavat enemmän siihen kuin toisiin... Hegelin hengen todistuksiin olevaisen kaikkeudesta. Stereotypioissaan niin mahtavat kuin ovatkin psyyken kulloisetkin hallitsemattomat identiteetin kateksit - symboloituina rikkaamat todellisuudet.

Nimellä ei ole luotettavuutta, niin kuin ei taivaalla kattoa; sen lakipisteestä turhaa mittaa ulottua maahan vain tuntematon varjo. Symbolit sielua niin kuin aika vaivaa; tehdä se omasta omaksi kuvaksi, kuin kielto kahdeksi kerrattuun; iäisen mahdollisuus säilöä itse.

Varat valheet väistykööt, veistyköön muoto. Suostukoon saavutus, rehellisyys raskas rakkaus, mutta menetetty Troija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti