kuoleman puutarhoista
salaiset runokuvat
eivät anna lupaa unohtua:
yhtenäisenä mattona peittävät
keväisin omenapuun varjon,
kuin kysyäkseen
peiliin unohtuneelta syreeniltä
värinsä syytä.
Miten nämä kuvat
eivät näkyisi luontoon;
eivät sielua kuuluttaisi
korkeampaan muotoon
seireenien saattueeseen,
vangittuun veneeseen.
Miten poimimatta
vastustavat meren aaltoja,
maasta juuriansa
tarjoavat vierelleen
väreissään voittoisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti