Sacrificial roses

Their bed on the road
doth revelation
benched lilies´overthrow
where the Sonne shone
for you to arrest Heaven

Mysteries amongst
balcony´s beam shadow and
the arrow on the stage,
time plotting me place,
pale, dead rose

In the memory of Goethe

I was waiting for the time
to determine
the mood of my weakness,
uneasy and restless
as existent wills,
currents flew the past,
present and before,
scattered, shattered grasps
to the only I knew:
exquisite words;
myself submerged
and the better yet
undefine sprouting,
nodes ambiguity,
unwell well enough
thoughts bound.
Words such phenomenal
idiomacies carry
that upon one found
is the Other
Self respect
Outer elements so refined,
sublime subscribal descriptive.

To become what once was

Experience´s foliage
among clefts
surrounding the exit
in recollection´s every other;
the day´s void
there and then that

Years back
I used to be
sonor in the Air
some call love,
pure pleasure for the Host;
embellished deceit
Never will I thee

Puuttuvat työkalut

Minä katselin suhisevaa sahaa,
sen puruista lakaisevaa harjaa
höyläpenkiltä istuvana,
kun minä tein työtä,
miesten työkaluilla talon.

Vesikaton harjalta
minä näin kauas,
kun juhliin oli tullut vieras,
ilman työkaluja puhuva.
Syksyyn mennessä
se lupasi hioa kirveensä
ja hakata kaikki puut metsästä
ja talo,
taloon sillä olisi paikka
ja työ välineellistetty.
Se lupasi kaikki valmiiksi.

Minulle se jättäisi
pöydän kattamisen
ja käsityöt pitsikirjonnat.
Minä virkkaisin,
koukullani silmikoisin
kirjavat langat pöydälle.
Siihen sitten montaa
ruokaa ja työkalut nimet.

Mistään filosofiasta
en puhuisi sanaakaan,
kun työkaluilla olisi nimet.
Käyttelisin niitä taiten
ja laatua - sitä viimeistelisin;
purtua purua puhaltaisin
kasvojesi eteen,
sivelisin silmiisi.
Sanoisin: Se on vaneriseinä.

Unta

Unta ulkona valkea lumi
luomen alta varjo katseessa
sen ilmeessä nimi
surussa toinen vaippa
ripsi kadonnut malka silmän

Unta ulkona sade vihmova
kyynel pisarassa
jalokivessä särö
ja kadonnut väri

Unta ulkona yö eilinen
huomisen hauta.

L´idée née

L´idée née
           morte
L´Art classique
          se souviendra
          vivre


Inutile
        de passé
à côté
        des morceaux
à mot perdu
         que m´emplace
       
 LA DATE
           

Seule à être

Comment se tourne la passée autour de moi
qu´une parole me raccroche,
avant que je sois
la question du destin.
Ooh, me temps si loin avait pris,
l´âme inqiétude;
raison la vie.

D´écriture sens,
la seule que je connaisse.

Des que la santé,
tout présent dans le moment:
"Quelle éternité?"
"Quelle raison d´être?"

A Manifest

Thoughts perceivable
skinned coats overcome
life so curious momental
that facet
that expression escaped
is not but the truth

Every glimpse seen
inner beholden
thee that
you is parted from

Life so persistent
read you there
picking up what is not
but the shadow
yesterday repetitive
Me in this contemptous
cannot live
cannot give
and all of mine love

Pan-kulttuurista

Töissä mukanaan
karannut ajatus sydämessään
Jumalan lapset kaksi
ruokopillin viiltävät vihellykset
joen uomasta virtaan
vajonnut minun huomeneni

Tulevaisuuden menneisyys
rakkaus työstä
yöstä kaipuuseen hämmennys
herkeämätön kuva mielessäni
pistos omatuntoa
vaellellut itsekseen
ympyrään kiinni ommeltu

Peiliteorian tuolla puolen

Vaikutuksen suhde peilikuvassa, toisessa valokuvassa, mutta silmässä kerrotaan olleen malka. Tutkijalta opittu, ettei sitä osoitettu kuvitellun mahdottomaksi todellisuudesta paenneeksi enteeksi. Että tieto on totta. Että persoonallisuus taistelee koko nuoruutensa toista vaikutusta, vapaaehtoista ja työtä , kokemusta ja näkemystä vastaan vieraassa talossa, jonka asukkaat ovat erehtyneet elämän helpottamisessa. Taide on luonnossa, he sanoivat, ei tekijänsä käsissä. Varmuudella voidaan kertoa pseudoilu todeksi. Oppimisesta on omat haittansa. Aikaa ei oikeastaan ole. Että se on havaitsijan harhaa. - Kertomuksilla on hintansa, jos niistä maksetaan, mutta täällä ei.  Täällä kuvat ovat kertomuksia, joitten hinta on kuvissa - nopeissa snap-shoteissa, älyn välähdyksissä: kyllä me ymmärrämme.

Silloin sanoivat, kun symboli syntyi ja kaikki sen harjoittajat - taiteilijat, jotka luottavat enemmän siihen kuin toisiin... Hegelin hengen todistuksiin olevaisen kaikkeudesta. Stereotypioissaan niin mahtavat kuin ovatkin psyyken kulloisetkin hallitsemattomat identiteetin kateksit - symboloituina rikkaamat todellisuudet.

Nimellä ei ole luotettavuutta, niin kuin ei taivaalla kattoa; sen lakipisteestä turhaa mittaa ulottua maahan vain tuntematon varjo. Symbolit sielua niin kuin aika vaivaa; tehdä se omasta omaksi kuvaksi, kuin kielto kahdeksi kerrattuun; iäisen mahdollisuus säilöä itse.

Varat valheet väistykööt, veistyköön muoto. Suostukoon saavutus, rehellisyys raskas rakkaus, mutta menetetty Troija.

Varjoisasta varjoon

Vaaleansiniset kukat; Skyllan

kuoleman puutarhoista

salaiset runokuvat 

eivät anna lupaa unohtua:

yhtenäisenä mattona peittävät

keväisin omenapuun varjon,

kuin kysyäkseen 

peiliin unohtuneelta syreeniltä

värinsä syytä.

Miten nämä kuvat

eivät näkyisi luontoon;

eivät sielua kuuluttaisi

korkeampaan muotoon

seireenien saattueeseen,

vangittuun veneeseen.

Miten poimimatta 

vastustavat meren aaltoja,

maasta juuriansa

tarjoavat vierelleen

väreissään voittoisat.

Aurinkosirkus

Kalpean puuterin tuoksu
ja kasvot lippaan kannessa;
kirjoitus joissain suusta,
trapetsin narut hirttävät
keväältä itsemurhan autostasi.

Pariisin kaaoksen
tavaroiden ihmeellinen puhe;
seinällä siniset ruusutapetit
kuolleet muistoihin.
Kaikki niin elokuvan kaltainen
lavastus, paljastus väreinä
riistänyt klovnilta osan näytellä:
Pois se intiaanin sulka!

Ensimmäisenä myöhästynyt
mesenaatin kutsuilta,
ryöstöraiskauksen alta
huoran paljas perse;
kukkinut kaikki kesät
ohdakkeita ohitse tien sivun,
sateeseen paljaat jalat.

Väkipyörä venähtänyt
irve toivoa elämältä
parempaa kohtalolta
kuin ikuinen ruoska
tanssimassa ylevyyden käskyä:
tänään juhlitaan
se Ranskan Vallankumous.