Minä katselin suhisevaa sahaa,
sen puruista lakaisevaa harjaa
höyläpenkiltä istuvana,
kun minä tein työtä,
miesten työkaluilla talon.
Vesikaton harjalta
minä näin kauas,
kun juhliin oli tullut vieras,
ilman työkaluja puhuva.
Syksyyn mennessä
se lupasi hioa kirveensä
ja hakata kaikki puut metsästä
ja talo,
taloon sillä olisi paikka
ja työ välineellistetty.
Se lupasi kaikki valmiiksi.
Minulle se jättäisi
pöydän kattamisen
ja käsityöt pitsikirjonnat.
Minä virkkaisin,
koukullani silmikoisin
kirjavat langat pöydälle.
Siihen sitten montaa
ruokaa ja työkalut nimet.
Mistään filosofiasta
en puhuisi sanaakaan,
kun työkaluilla olisi nimet.
Käyttelisin niitä taiten
ja laatua - sitä viimeistelisin;
purtua purua puhaltaisin
kasvojesi eteen,
sivelisin silmiisi.
Sanoisin: Se on vaneriseinä.
